Jaa, jaa. Jaadi daa. 

Aloin kirjoittaa lastenkirjaa. En osaa kirjottaa nasevasti muutamalla sanalla vaan jaarittelen niitänäitä niin kauan että langanpää häviää. Ehkä vielä opin kirjottamaan vähän henkilökohtaisemmin enkä niin pirun laveasti ja ympäripyöreesti..
Yhden sivun kirjoitin. Tässä pätkä tekstiä (raakaversiota siis) :

"Ja niin nähtiin prinssin kulkevan tutuksi käyneitä reittejään linnan puistoissa, kahden palvelusmiehen aina varjostaessa hänen askeliaan puusta ja silkistä rakennetulla suojakatoksella."

Jjep. Ei kovin sytyttävää.

Muumikirjat on niin ihania... mutta Tovella olikin mieletön mielikuvitus. Ei sellaiseen pysty.. en minä. Onneksi Tove pystyi, niin meillä on nyt Muumien maailma.

 
   Valokuvatorstain aiheena kapinallinen, vallankumouksellinen. Kuva on kesältä 2006, ei siis aivan ajankohtainen.. mutta rokkihan elää, vuodenajasta riippumatta!





Ilosaaressa sytyteltiin muutama elävä tuli yleisön iloksi ja lämmikkeeksi. Tämä täysin rauhanomainen nuotiolla hengailu muuttui kapinalliseksi toiminnaksi kun järjestyksenvalvojat kävivät useaankin otteeseen sammuttamassa notskeja... pian heidän poistuttuaan tuli nousi taas yhtä korkealle kuin aikaisemmin.
Pienten festari-kansalaisten vallankumous..

Silmät sumeina matkustin
verho katseen edellä
 itsestäni erossa

  kuljin kummia katuja
näkymättömän kaupungin kujia
 luotin valheeseen, totuuden hylkäsin
kaikki valepuvussa
  minäkin

tyhjyys allani tuntui kiinteältä
 silloin kun nousin korkeammalle

lopulta painoin liikaa
  putosin pohjan läpi
painovoimattomaan

nyt olen vain nukke narun keskellä
piste janalla
 väsynyt olemaan
  aina niin yritteliäästi parempaa etsimässä

tyhjyys ei täyty
 ruoalla
  viinalla
    seksillä
   huumeilla
     juoksemalla
   ostamalla

tyhjyys

ei

täyty

Nyt on hyvä olo!

Hetki yksin saa ihmeen aikaan.. on taas niipal vapautuneempi olo. Viitii laulaa ja tanssii.

Keittelen sipulikeittoa. Vähän suolasenpuoleista kun pari liemineliöö löin sekaan mut luulen että lopputulos on maukas.. sen kanssa syödään sitten porkkanamuhkuja ja juustoa. Odotan kiinnolla t:n mielipidettä.. :) tottakai, sillehän kokkaan yhtä hyvin kuin itselleni! Tai tuskin itselle jaksais ees mitään sipulikeittoja alkaa viäntään.. vaikka helppohan tuo oli tehdä.




Sipulikeiton resepti:

3-4 kookasta sipulia
2-3 porkkanaista
pari valkosipalinkynttä
pari rkl vehnäjauhoja
2 1/4 liemikuutiota (liha tai vege)
reilu ruokalusikka hunajaa
rypsiöljyä/ voita/ molempia

Pilko kasvikset (tämä on pahin vaihe kun on niin pirusti sipulia pilkottavana!) ja paistele öljyssä/voissa kattilassa hieman pehmeiksi. Sitten vaan vodaa sekaan sopivasti, lientä saa olla reilusti kun se on niin hyvää! Suurusta soppa: sekoita jauhot lasissa pieneen määrään kylmää vettä, ja sekaan. Kuutiot perään. Murskaa valkosipulit mukaan loppuvaiheessa. Anna muhia niin kauan ettet enää kestä.. sanoisin kuitenkin että vähintään tunti.

Tarjoile ja nauti vaalean leivän sekä juuston kera! (tän opin intternetin muilta ruokapalstoilta).


edit.: Unohdin sitten valkosipulin kokonaan. Keitosta tuli aika makeaa, hunajaa vois laittaa vähän vähemmän ja purjo voisi olla hyvä lisä tuomassa hivenen karvautta. Ihan hyvää sopasta tuli, ja parin tunnin seisomisen jälkeen oli vielä parempaa, tai ainakin söin sitä ihan liikaa.



Iltakahvi, lov you! YleX, I like you bein around!
Uusi paita (joka on nuorekas((teksti: forever young)) koska t sanoi joskus ihan puolihuolimattomasti että mä pukeudun vähän vanhemman näköisesti kuin mitä olen... apua. Hirvee kriisi) näyttää ja tuntuu hyvältä. Ja on jopa vähän uuden värinen kuin mitä mul yleensä.... siis ei musta, ei vihreä, ei ruskea. Eikä oranssi. Vaan tollanen raikkaan harmaa, kuviot tummempaa harmaata ja muutama kiiltelevä jalokivi siellä täällä. Rinsessa-paita oikeen!

Shoppasin vähän muutakin, muutaman paidan kirpparilta sekä söpön panda-kuviokankaisen kassin, joka tuli tarpeeseen vanhan itsetehdyn tilalle.

t on rokkaamassa. Mää oon kokkaamassa. Kohta meillon soppaa mahassa.

Mieleen tulee vakavampia aiheita, lopetan tämän palstan tähän... jääköön tää muistoksi tästä hjuvasta fiiliksestä.


Mieliala: Kevyt, syksyinen
soi: YleX jossa THE Crashin (böäk) haistattelu

Viemäri vetää, muutto on edessä aivan lähellä, oon syönyt aika keveäst.
Allt är bra så.

Röökin lopettaminen näkyy ja tuntuu, jes.

Huomenta.

Heräsin tosiaan vasta, tää unirytmi on kääntyny pikkuhiljaa enemmän ja enemmän yövalvomisen puolelle. Viime yönä mentiin kyllä petiin jo 0.2 jälkeen, mutta en saanut unta ainakaan puoleentoista tuntiin. t taas nukahti melki välittömästi. Siunaus sinänsä tuo unenlahja.. paitsi mulle joka saa sit kuunnella kuorsausta :) n-joo, oon oikeestaan jo siihenkin tottunut ettei kyl juurikaan häiritse. Se-Hän kuorsaa sitäpaitti hiukan vaisummin kuin ennen, syynä ehkä n. 2kg elopainoa joka vaan on hävinnyt johonkin.

Aamukahvi on parasta. Aamupaskakin olis kiva juttu jos meidän viemäri ei olis tukossa ja sinne uskaltais mennä sellasen tekemään... kellarissa on sentään saunan vessa johon pääsee tarpeillensa, muuten oliskin hieman hankalaa. Hankalampaa.
No tää on pientä.
Voisin lopettaa valittamisen ja negatiivisuuden ja kyynisyyden ennenku ne syö mut elävältä.. tunnen jo sellasen itseääntuhoavan voiman tekevän mussa työtään. pelottavaa, saankohan sen pysähtymään ennen muuttumista katkeraksi ruttunaamaiseksi ihmiskuvatukseksi.
Tai teennäiseksi it´s ok-kuoreksi.


Noh niin, mitäs tänään? Perjantai. Jjep. Hah, tässä paskakylässä ei oo mitään aktiviteettia ihan sama mikä viikonpäivä. Lenkkeillä vois, ja pelata, ehkä vähän shoppailla kirpparilla tai vaatekaupoissa... jos ei olis jo nurkat ja lattiat täynnä vaatteita, housujapaitojahameitasukkia AARGH ja suurin osa ihan turhaa, mut en voi heittää pois, ehkä vielä joskus niitä käytän eikö niin! Jup ja ihan varmaan. Kun jaksais ja vähän kovettais sydäntään vois inventoida puolet kamoista uffille ja leijailla sen jälkeen pari senttii maanpinnan yläpuolella, ylimääränen kama on hirveä painolasti pienen ihmisen harteilla. Saatanan materialistinen yhteiskunta. Don´t blaim yourself, blaim the society.


Näin taas ikäviä unia viime yönä. Kumma et unessa voikin olla niin vahva tunnelataus, yhtä voimakas paha olo kuin hereillä, tai vielä pahempikin, tietenkin, kun se osuu suoraan johonkin paljaaseen uniminään, ei oo valvetietoisuutta päällä suojaamassa. Pahalta tuntui, ja mua inhottaa ne ympäristöt mun unissa, kylmiä, kolkkoja, jollain tapaa tuttuja mut sairaan vääristyneitä.. outoa, pelottavaa. Sellasista unista on helpotus herätä.
En halua miettiä noita nyt, tullee vuan kehno olo.

t pomppas ylös vastaan puhelimeen, viemäri-ongelmasta soitellaan... josko tänään pääsis suihkuun. ?

Netti kiinni ja tekemään jotain Oikeaa. Ciao..

Fiilis: sekalainen, tunnistamaton.

Olisipa suora konnektioni via aivo-}blogi, sais ajatukset tallennettua silloin kun ovat ajankohtaisia, ei tarttis miettiä tässä ruudun äärellä sitten että mitä siellä päässä liikkuikaan... jos mitään, niin.

t suhtautuu juuri oikein mun kiukkuiluun ja lapsekkaisiin tantrumeihin, eli antaa mun rähjätä rauhassa eikä ota stressiä. En mä sit kauaa jaksakaan kun en saa mitään reaktioo aikaseks. Vituttaa huomata olevansa just niin nainen ja vielä kliseinen sitruuna-nainen, kuin mikäki saatanan vittumaisen naiseuden arkkityyppi. Ah kyllä tuo kiroilu helpottaa, vaix onkin vähän ala-arvoista...

Täytyy julkaista tämä täs äkkiä ennenkuin kone taas kaatuu.


olotila: turvonnut
soi: peli-äänet taustalla

Haluan olla hänelle vihainen, koska hän on nähnyt sisimpääni, koska kerroin, koska näit.
Pelkään avautua, ja kun avaudun, seuraavaksi heti taas peräydyn. Alan vihata, varmuuden vuoksi. En halua olla auki. Liikaa nähtävää, liikaa kipeää..
Jos näet pahimpani, en koskaan voi olla sinulle se.., joka haluan olla.
Pakenen, juoksen, seuraavan luo näyttelemään. Lopulta aina paljastan itseni, minkä itselleni voisin, totuus pyrkii julki.
S*tana.
Haluisin vähentää kirosanojen käyttöä, kännissä varsinkin joka toinen sana saattaa olla vittu. Vittu että kuulostaa muuten vittu typerältä. Vitun teini.

Vituttaa.

Avauduin pikkuhiukan, nyt ymmärrän kun sanotaan että se on vaikeaa, ymmärrän että se on varmaan muille samalla tavalla vaikeaa kuin mulle.
Odotan vaan terapiaa, reikihoitoja, kaikkee mahdollista muutosapua päähäni, kun mun pitäis terapoida itseäni jatkuvasti elämässäni, eläessäni; puhua tunteistani, uskaltaa hiukan.
Sen varmaan suurin osa ihmisistä osaa ihan myötäsyntyisesti, mut minä täs opettelen, baby-steps, baby-steps..

Ulkoilu, happi! Toivonpilkahdukset. Niillä jaksaa.

olotila: hikinen

Pieni, totaalisen turha ennustus lähitulevaisuudesta:

-Valkoviini syrjäyttää taas punaviinin suomalaisten "ykkösviininä"
-Terveelliset elämäntavat trendistyvät
-Yhä useampi haluaa muuttaa maalle tai maaseudun kaltaisiin olosuhteisiin
Ja kaikkihan tietää että mielenterveysongelmat ja syömishäiriöt aina vaan lisääntyy koska tässä meidän länsimaisessa kulttuurissa on menty jossain kohtaa pahasti mettään!
-Ihmiset jakaantuvat yhä enemmän... Rikas-köyhä, kaupunkilainen-maalainen, pinnallinen-sisäinen

Hupsua, okei. Oli mul jotain muutakin mut jostain syystä keskittyminen on vaikeaa täs ruudun ääressä ajatuksia ulostaessa. Ajatus katkee matkalla näppikselle..

Mieliala: parempi.

Soi: Desperate housewives on air