Silmät sumeina matkustin
verho katseen edellä
 itsestäni erossa

  kuljin kummia katuja
näkymättömän kaupungin kujia
 luotin valheeseen, totuuden hylkäsin
kaikki valepuvussa
  minäkin

tyhjyys allani tuntui kiinteältä
 silloin kun nousin korkeammalle

lopulta painoin liikaa
  putosin pohjan läpi
painovoimattomaan

nyt olen vain nukke narun keskellä
piste janalla
 väsynyt olemaan
  aina niin yritteliäästi parempaa etsimässä

tyhjyys ei täyty
 ruoalla
  viinalla
    seksillä
   huumeilla
     juoksemalla
   ostamalla

tyhjyys

ei

täyty