Avauduin pikkuhiukan, nyt ymmärrän kun sanotaan että se on vaikeaa, ymmärrän että se on varmaan muille samalla tavalla vaikeaa kuin mulle.
Odotan vaan terapiaa, reikihoitoja, kaikkee mahdollista muutosapua päähäni, kun mun pitäis terapoida itseäni jatkuvasti elämässäni, eläessäni; puhua tunteistani, uskaltaa hiukan.
Sen varmaan suurin osa ihmisistä osaa ihan myötäsyntyisesti, mut minä täs opettelen, baby-steps, baby-steps..

Ulkoilu, happi! Toivonpilkahdukset. Niillä jaksaa.

olotila: hikinen