Masentaa, ahdistaa!

En oo mikään Jonna Tervomaan musiikin ylin ystävä mutta on sillä yks "koskettava" kipale, nimeltään Ilonpilaaja. Se on nimittäin kirjoitettu juurikin minunlaisesta ihmisestä. Kertoo ilm. tytöstä joka aina liikaa asioita miettii itsekseen eikä seurassa uskalla vapautua ja on liian vakavamielinen... minä, Ilonpilaaja.
Vituttaahan se. Yksinäistä hommaa. Ei tee mieli enää juuri olla ihmisten seurassa, vähätkin ihmissuhteet kuolee joka kerta enemmän kun näitä ihmisiä tulee nähtyä. Oon kyl yrittänyt, avautua ja olla vähemmän itetärkee niinkun buddhalainen munkki, mut tilanne on taas vaan tässä, ahdistaa sydämen pohjasta saakka.
Olen tyhjä, tyhmä ja tylsä. Yksinäisyyteen tuomittu,.. varmaan pitäis suosiolla ottaa erakon rooli itselleen.. "halua sitä mikä on pakollista" tai jotenkin niin.
Kontrastina t joka iloitsee ihmisistä ja nytkin suunnittelee mukavaa viikonloppua ystävien kesken, suunnittelee ja on iloinen, vaikka mulla on niin saatanan paska olo.. ilmoitin jo etten aio osallistua, tää on eka kerta kun jätän jotain väliin tän ahdistukseni takia, mut en halua enää pilata muidenkin fiilistä omalla lukkoisuudellani.
Lähden hakeen postit ja lenkille, voisin mennä metsään, pitkälle reitille.
Kun vaan tietäsin mikä mua vaivaa. Kun vaan olisin vähän vahvempi, ja vähän herkempi, ja vähän rohkeempi, ja vähän enemmän ihminen, ihan vähän kokonaisempi.

Olotila: perseestä
Soi: hiljaisuus ja päässä oma masentava ääni.